Miten pahalta tuntuu.
Syön siihen, kun tuntuu pahalta, mut syön myös siihen, kun tuntuu hyvältä. Syön myös siihen, kun ei tunnu miltään, jotta tuntuis hyvältä. Mut syömisen takia ei ikinä tunnu hyvältä. Lopputulos on aina, että tuntuu pahalta.
Kädet tärisee ja kun nousin ylös, huomasin, että jalatkin tärisee. Ihan vitun turha kirjottaa että yhyy kuinka monta kaloria ja mitä paskaa. Ihan turhaa, kaikki on. Tuntuu niin paskalta, että naurattaa. Eikä oikeesti ees sen takia, miten paljon oon syönyt, sillä tuskin on mitään väliä. Tuntuu paskalta, koska ei ikinä tunnu hyvältä. Haluisin nyt lopettaa tän pelleilyn ja olla tyytyväinen ja elää elämää nyt kun on se aika, mutten voi, koska tunnen itseni niin paskaksi koko ajan, etten voi lähteä ulos ovesta hajoomatta siihen paikkaan.
Ja ihan sama, tuntuu, että tässä maailmassa, missä elän, kaikki on pakko kategorisoida. En laita itteäni mihinkään laatikkoon, koska en kuulu mihinkään niistä kokonaan. Oon feikki ja wannabe kaikkien true-ihmisten mielestä, tiedän sen kyllä. Mitä paskaa! Ihmiset on niin naurettavia. Kaiken muun lisäks vielä paineet siitä, että vaivaako minua edes mikään kaikkien muiden mielestä. Se tuntuu olevan kaikistä tärkeintä, mitä muut ajattelee. Ja ketkä muut?
Voi vittu, oli mikä oli, päässäni on häiriö. En haluu sitä, en koskaan oo halunnut, oon halunnut jotain muuta, minkä takia se häiriö nyt on siellä päässä.
Kukaan ei ikinä tajua, että tää on oikeesti totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti