Oopsie...!

Hups.

Viikonloppu meni ihan perseelleen. Kaikki alkoi pienestä lipsahduksesta perjantaina. Mutustin hillomunkin ja syljeskelin suurimman osan pois. Myöhemmin tuli paniikkikohtaus, itkut ja sydämmentykytykset ja portaiden juoksut ja elämän loppu. Selvisin siitä kuitenkin ja annoin itselleni anteeksi ja lupasin olla tarkempi.

Ikuinen sudenkuoppa on viikonloppu poikaystävän luona. Meillä on tietyt vanhat kaavat joita on vaikea rikkoa herättämättä epäilyksiä. Mutta joo. Sanoin itselleni, että nyt saan syödä, ei se kuitenkaan ylitä peruskulutukseni kaloreita. Mut miten kävikään, morkkis tuli taas viiveellä. Ja en tiedä. Noudatin taas virheellistä ajatusmalliani: kun kerran kaikki on jo pielessä, voin saman tien ahmia ihan kunnolla.

Sunnuntai-ilta päättyi maha pallona ja itku kurkussa, vaaka näytti 58,5.

Sillä tiellä ollaan. Sain onneksi motivaation takas ja oon positiivinen. Mittailin mittanauhalla tarkkaan kaikki paikat vakuuttaakseni itselleni, ettei m itään mittavaa läskinkertymistä ollut tapahtunut ja paino kyllä tippuu nopsaan.

Tänään oli aamupaino 56,6 ja yritän olla syömättä hiilareita. En tiedä miten toi ketoosi toimii ja vaikuttaa ja kannattaako sitä tavoitella, mut ainakin jollain tapaa käy järkeen, että hiilarimässäilyn jälkeen sopii ehkä olla vähän aikaa syömättä niitä. Ainakin nyt niin kauan kunnes oon taas alle 56.

55,6kg

Välissä ehti olla kaksi päivää 56kg.

Tää päivä on lähtenyt vähän huonosti, alla jo jotain miljoona kaloria kun söin PULLAA ja sitten vähän niinkuin lupasin poikaystävälle, että käydään tänään Subwayssa, kun se ei oo ikinä käynyt. Kalkkunasubi ilman juustoo ja kastiketta 285kcal. Ois varmaan pienempikalorisiakin, mut otan varmaan ton. Plaah.

Kun tänään pitäis voida säästää kalorit sellaista yhtä spesiaalimpaa juttua varten, mut joo, en sit vissiin syö sillon.

55,8kg

!!!!

Vaikka eilisilta tuntui ylitsepääsemättömältä virheeltä, todistin itselleni, että turha murehtia ja pitää antaa itselleen lupa syödä.

Tänään oon syönyt pikapuuron ja ruispuikulan ja juonut teetä maidolla, varmaan pyöreesti 200 kcal. Ennen töitä omppu, ja mukaan eiliset raejuuston jämät. Ja sitten illalla jotain, hmm. Pitää miettiä.

Paino aamulla 56,1kg

Paha mieli. Kitkutin koko päivän jollain alle 200 kcal. Piti syödä omena ennen töihin menoa. En uskaltanut. Kun tulin kotiin, olin ihan kuolla nälkään ja tiesin, että on oikeeta ruokaa tarjolla. Lastasin lautasen täyteen kaalilaatikkoa ja vähän (paljon) raejuustoa ja ahmin menemään. Olis pitänyt syödä ees vähän hitaammin. Ei harmittais, ois ehtinyt tulla täyteen pienemmästä määrästä.

Laskin kalorit ja nyt itkettää, pelkään. En tahdo, että huomenaamuna on isompi luku vaa'assa. Mut mitä voin tehdä? Hillun ympäri huonetta ja luulen polttavani kaloreita, mut joka toinen minuutti lannistun. Miks en voi vaan unohtaa tämmöstä tyhmää juttua, ihan naurettavaa. Koko päivän kaloritkin on alle sen sallitun 900.

Liikaa! Epäonnistun.

Feeling good

 Mietin, että pitäiskö taas alkaa. Kirjoittaa siis. Laihdutuksen olen taas aloittanut, yllätys yllätys. (Takana kaksi viikkoa ja hmmm, joko 2-3 kiloa, riippuu miten lähtöpainon haluaa ajatella.)

Eilen söin yhden pikapuuron ja yhden ihan pikkiriikkisen suklaakakun nokareen jossai ei voinut olla liikaa kaloreita mutta paino pysyi samana kun eilen.

Tänään olen syönyt omenan ja juonut kupin teetä maidolla. Olisin tahtonut tehdä munakasta, mutta munia ei ole, niin ei sitten. Syön vähän tuntumalta. Harmillista, että vaikka sallin itselleni 3x300kcal päivässä, eli 300kcal ateria noin neljän tunnin välein, se tuntuu välillä vähän liialta, vaikka on oikein sopiva määrä.

Tähän väliin siis vielä ilmoitan, että sanoudun pro-ana-jutuista kokonaan irti. Olen koukussa sitä vastustaviin sivuihin ja luen joka päivä kaikkia surullisia tositarinoita ja katson YouTubesta dokumentit uudelleen ja uudelleen. Ne jotenkin.... inspiroi? Erittäin kierosti. Kuitenkin. Ja koska en ole anoreksiamyönteinen, en myöskään suostu tuntemaan paineita suurista kalorimääristäni tai laiskasta liikkumisestani. Tai sitä kohti ainakin yritän kulkea :-------------)

Jos olisin aina ollut ihana ja pieni keijukainen, en juuri nyt itkis yksinäisyyttäni.

Olisin jo ala-asteella tuntenut itseni hyväksi, enkä liian huonoksi kaveeraamaan oikeiden ihmisten kanssa. Sitten yläasteella tuntisin oikeet ihmiset ja kuuluisin oikeisiin porukoihin, enkä olis erilainen. Samanlainen ja kaunis ja kaikki tykkäis ja tietäis kuka olen ja kysyis mitä kuuluu. Saisin itseluottamusta, osaisin ystävystyä.

Enkä istuis nyt tässä itkemässä. Kirjoittamassa Googleen "mistä kavereita" ja tuntemassa itseni niin epäonnistuneeksi kun voi tuntea. Ei elämä ole mitään yksinään. Ei ole ketään kelle puhua, ei ole ketään kelle soittaa. En ole kirjautunut meseen varmaan vuoteen, mutta nyt kirjauduin, eikä siellä ole ketään.

Kukaan ei käsitä tätä.

Mietin, että pakko alkaa taas laihduttamaan, jotta saisin tekosyyn hakeutua kaikille foorumeille (en tiedä mitä on tapahtunut höyhenten jälkeen, kuulin, että ne on poistettu?), jotta voisin puhua jollenkin jonnekin.

Haluun voida istua kahvilla ja jutella. Haluun käydä yhdessä kaupungilla. Haluun juoruta. Haluun vaan olla. Haluun katsoa leffoja. Haluun nauraa ja itkeä jonkun kanssa.

From silence, I salute you

Mietin edelleen toisinaan mitä tehdä tän blogin kanssa.

Oon lihonut, mut se ei oo mitään uutta. En tosin mitenkään erityisen ennätysmäisesti, tässä samassa raamissa liikutaan. Kirjotan toista blogia, jossa ei ole yhtään lukijaa, ja muistelen tätä yksilöä, jota lukee kahdeksan ihanaa ihmistä. Tai ainakin luki, silloin kun kirjoitin. Ainakin näennäisesti. :----)

Mut tilanteeseen ei oo tullut muutosta. Tahdon laihtua, mutta siihen se jääkin. Taidan vain oikeesti olla ikuinen wannabe. Kuljen pää pilvissä ja mietin miten ihan olis jos jos jos ja jos. Oh, well.

It's alive!

Moi, en oo kuollut. Vietän vaan hiljaiseloa tällä rintamalla. En oo käynyt keskustelupalstoilla, kirjottanut blogiin, pitänyt yhteyttä keneenkään, kirjannut kaloreita tai painoa. Painan tällä hetkellä jotain 56 ja 57 välillä. Ajattelen toki säännöllisesti syömistä ja lihomista ja laihtumista ja kaikkea, en vieläkään osaa elää vartalossani - oon aina niin tietoinen siitä, että se rajoittaa elämää.

En tiedä mitä tälle blogille käy, koska toivon, etten ikinä enää palaa tän pikku maailman syövereihin täyspäiväisesti, mut tunnen silti velvollisuutta tulla ilmoittamaan, että nää ajatukset on edelleen läsnä joka päivä :---C

Kirjoitan myös sitä toista blogia, josta kerroin. Omalla nimellä, omaa elämää.

Hyvää kesää, tähän mennessä se on ollut aika kakka. Missä helteet?!

Kevät on juuu!

Moi taas, oon vähän ollut poissa, ehkä ihan hyväkin, kirjotin niin usein :---D

Nyt on kaikki takana, lukiot ja kirjotukset ja yheishaut ja ennakkotehtävät, edessä vaan hirveet pääsykoepänttäykset ja muut paskat, sitten kun tiiän miten noi ennakkotehtävät meni. Edelleenkään ei kiinnosta mikään, paitsi nyt yks on noussut vähän ylitse muiden, ja se on vähän kiikun kaakun pääsenkö ees niihin pääsykokeisiin. Mut lupaan, et jos ennakkotehtävä on hyväksytty suoritus, pänttään niin paljon, että pääsen ekalla kerralla sisään. Mut se sit ens viikolla.

Tuskinpa enää pääsen tuohon tavoitepainoon tuossa ajassa (aamupaino 57, se on nää kolme päivää kun oon taas alkanut punnitsemaan noussut ja noussut, mut toisaalta syytän ruuansulatusta). Jotenkin ei enää kiinnosta. Haluun ajatella muutakin kun painoa. Haluun kuitenkin kesäkuntoon, sovittelin tuossa just uusia bikineitä ja farkkushortseja, joita on PAKKO voida käyttää kesällä. Aion tällä kertaa kohdata haasteen liikkumalla, ja katson, et miten se sit vaikuttaa. En aio stressata ruuasta, yritän lopettaa sen, yritän lopettaa tän pelleilyn ja leikkimisen ja alkaa elää jotenkin järkevästi ja terveellisemmin.

Että juu, jatkan taas tätä kirjottamistakin. Uusi Tuleminen vol..... viistuhatta. Oon oikeesti vaan niinkutsuttu Ikuinen Laihduttaja :---D Ja kun miettii, millaisia tuloksia tässä vuosien saatossa on tullut... Plusmiinus nolla. Ihan oikeesti.

Mutta, pahin vihollinen on reidet, takapuoli ja jenkkisalue. Vartaloni on ihan järkyttävän epäsopusuhtainen, kun katon peiliin, tuntuu,et puolet kaikesta on persettä, pysty- sekä vaakasuunnassa. Takapuolen jälkeen ei tuu semmosta alaselkäosiota, vaan ihan kun vyötärö alkais siitä sit suoraan! Asiaan on tultava muutos, tahdon muuttua niin, että minut tunnistaa ihmisen muotoiseksi. Reisien iho on kauheen epätasaisen värinen :o Punaista ja sinistä ja kaikkea tuntuu löytyvän, verisuonia? Punoitusta! Epätasaista ihoa, ihraa, selluliittiä! :--D En kyllä tiedä miten tän korjaan, en tahtois käyttää sukkahousuja kesällä.

Kuulemiin, terveisin läski, mutta kevätmaaninen coward.

I want to get off

Miten pahalta tuntuu.

Syön siihen, kun tuntuu pahalta, mut syön myös siihen, kun tuntuu hyvältä. Syön myös siihen, kun ei tunnu miltään, jotta tuntuis hyvältä. Mut syömisen takia ei ikinä tunnu hyvältä. Lopputulos on aina, että tuntuu pahalta.

Kädet tärisee ja kun nousin ylös, huomasin, että jalatkin tärisee. Ihan vitun turha kirjottaa että yhyy kuinka monta kaloria ja mitä paskaa. Ihan turhaa, kaikki on. Tuntuu niin paskalta, että naurattaa. Eikä oikeesti ees sen takia, miten paljon oon syönyt, sillä tuskin on mitään väliä. Tuntuu paskalta, koska ei ikinä tunnu hyvältä. Haluisin nyt lopettaa tän pelleilyn ja olla tyytyväinen ja elää elämää nyt kun on se aika, mutten voi, koska tunnen itseni niin paskaksi koko ajan, etten voi lähteä ulos ovesta hajoomatta siihen paikkaan.

Ja ihan sama, tuntuu, että tässä maailmassa, missä elän, kaikki on pakko kategorisoida. En laita itteäni mihinkään laatikkoon, koska en kuulu mihinkään niistä kokonaan. Oon feikki ja wannabe kaikkien true-ihmisten mielestä, tiedän sen kyllä. Mitä paskaa! Ihmiset on niin naurettavia. Kaiken muun lisäks vielä paineet siitä, että vaivaako minua edes mikään kaikkien muiden mielestä. Se tuntuu olevan kaikistä tärkeintä, mitä muut ajattelee. Ja ketkä muut?

Voi vittu, oli mikä oli, päässäni on häiriö. En haluu sitä, en koskaan oo halunnut, oon halunnut jotain muuta, minkä takia se häiriö nyt on siellä päässä.

Kukaan ei ikinä tajua, että tää on oikeesti totta.

Weekend on Whiskey

Lol, oon ollut pois koneelta kolme vaivaista päivää ja on jo liikaa asiaa.

Naseva otsikkoni, josta olen erittäin ylpeä, kertoo viikonlopustani. Saatiin vihdoinkin viettää poikaystävän kanssa aikaa ihan kahdestaan viikonloppuna. Perjantaina oltiin meillä ja katottiin leffoja ja sitten lauantaina saatiin kuulla, että heillä olikin talo tyhjillään. Mentiin sinne sitten katsomaan vähän lisää leffoja. Korkattiin salainen Jameson-pullo (join perjantaina ehkä 1,5 dl ja krapula vastasi perusbaari-iltaa, täh?) ja syötiin sairaasti suklaata ja kaikkea muutakin, ruokaa, oikeeta sellaista, jota meillä kotona ei saa. Saunottiin, nukuttiin. Oli kivaa, kerrankin rauha, kahdestaan.

Tänään en ees käynyt vaa'alla, oon vaan jatkanut syömistä. Aamu oli ihan kauhea, en muista millon oon viimeks tuntenut itseni niin rumaksi kuin tänään. Ja se todella vaikuttaa koko päivään. Joskus en vaan voi mennä kouluun sen takia. Tänään oli kuitenkin pakko. Ruotsin yo-koe meni miten meni, melkein unohdin tehdä yhden tehtäväosion enkä muistanut mitään sanoja ja blabla, iski vissiin joku virtsaputkentulehdus kun tuntui et ois pakko juosta koko ajan vessaan.

Sain tänään kuulla muiden kokeiden lähtöpisteitä. Pieni riemu, kun sain fysiikasta 36p näin aluksi, saattaahan se siitä muuttua, mut se on aika pakosti vähintään M ja hyvällä tuurilla E (mut koe oli niin helppotasoinen ettei todennäkösesti oo) ja sain tosiaan tekstitaidosta 33 ja esseestä 40 (saan yleensä 45-50), joten jos noikaan ei tipu, niin varma M, mut ehkä E, mut ehkä ei kuitenkaan, mut oon ilonen.

Tuntuu et viikonlopun jäljiltä on vaan kerääntynyt ihan hirveesti läskiä sisäreisiin ja mahaan ja leuan alle. Eihän se oo mahdollista, eihän?

Miten saan itseni taas kasaan...En aio lihoa enää koskaan.

I'm hungry, am I?

Ihan kauhee makeanhimo, taidan kuolla tähän. Oikeestaan voisin syödä ihan mitä vaan. Kävin ottamassa teelusikallisen hunajaa. Ei meillä oikeestaan onneks ees oo muuta makeeta, muuten vois käydä huonosti.

Aamupaino 55,1 kg. Jumitan näissä samoissa luvuissa.

Tällä hetkellä tuntuu tosi huonolta, ei paino kuitenkaan laske vaikka joudun kitkuttelemaan. Tiedän, etten oo sairas eikä siihen saisi pyrkiä ja kaiken järjen mukaan miun ei ees pitäisi haluta, koska oon seurannut niin monta syömishäiriötä sivusta... En haluu sairautta, haluun olla laiha. Ehkä pitää vaan hyväksyä, ettei se vaan oo helppoa, ja jos se ois helppoa, kuka tahansa onnistuis. Jos nyt onnistun, oon yksi onnistujista, special.

Kaloreita 800+

It's all one damn headache

Eilen oli kumma päivä.

Hajosin täysin fysiikan lukuun. Jälkeenpäin ajateltuna en muista ees kunnolla mitä tapahtu, sain kai paniikkikohtauken tai jonkun. Huusin ja itkin ja tärisin, olin ihan mustassa tunnelissa, tuntu ettei elämä enää jatku, että kaikki on ohi, pilalla, mikään ei voi enää koskaan onnistua. Sitten nukahdin, nukuin jotain kolme tuntia ja heräsin illalla rauhottuneempana ja päätä särki ihan kauheesti. Meinasin oksentaa. Ihan kauhee olo.

Sitten aloin ahmimaan. Kaloriraja oli tullut päivällä jo aika aikasessa vaiheessa vastaan, enkä viitsinyt ees laskea miten paljon mätin. Laitan sen ton ahdistuksen piikkiin, tosin syön aina liikaa kun herään päiväunilta, eli ei sais nukkuu...

Fysiikka meni miten meni. Aamulla olin rauhallinen kuin zen. Enää ei jaksa kiinnostaa.

Tänäänkin oon syönyt jo vaikka mitä, kaikki on kirjattu ruokapäiväkirjaan, mut kaloreita ei oo laskettu. En uskalla.En välitä. Ei kiinnosta. Ihan sama. Paino oli tänään 55,6 kg aamulla ja äsken sama (vatsani toimii jeeee).

En tiiä, en jaksa miettii mitään. Tahtoisin vaan nukkuapäivät läpeensä ja olla iloinen pikkuasioista enkä suunnitella tulevaa.

PS. Tänään oli kevään eka sellainen aamu, jolloin aurikon paistoi meidän keittiöön. Eli kevät on virallisesti tullut. En ees muistanut miten paljon tykkään herätä aamulla ja mennä ottamaan kahvia, kun aurinko paistaa sisään. Me asutaan niin vammasesti korkeiden kerrostalojen ja puiden ja sitten vielä yläkerran asukkaisen parvekkeen varjossa, et aurinko paistaa sisään ainoastaan keittiöön ainoastaan aamuisin. Rakkaus ♥



Ja HUPS, tajusin just, että Bloggerissa on tollanen vie/tuo blogi -toiminto. Eli olisin voinut siirtää sen edellisen blogin eli tän edeltäjän tähän toiseen tiliin. Mut mistä minä sen olisin voinut tietää :--------------D Vitun tekniikan ihmelapsi.

Aivopuuroo

Tähän mennessä oon syönyt jo 700 kcal. Suurin osa tuli, koska pikkuveli leipoi kakkua ja jouduin maistamaan... ja sitä ennen olin jo vähän maistellut ylijäämävalkosuklaata (omnomnom). Yo-eväistä tuli tasan 200 kcal, oli kaks ruispalaa = 140 kcal ja sitten 60 kalorin myslipatukka.

Oon tosi pettynyt omaan suoritukseeni esseekokeessa. Kirjotin otsikosta 13 jos jotain kiinnostaa, ja sain siitä ihan inspiraationkin ja hyviä ideoita ja argumentteja, päässäni siis. Siinä vaiheessa, kun niitä piti alkaa pukea sanoiksi, kaikki vaan hävis. Tuloksena vaan pelkkää toistoa ja kapulakieltä kolmen sivun verran. :s Eli alitin itseni oikein kunnolla. Tekstitaidon tehtävät lähti 11 pisteellä (oon paska tekstitaidossa, joten sen on loistavasti), joten laskin, et E:hän vaaditaan jotain 45 pistettä, oon kyl ihan sillä rajalla... Mut mitä katoin, niin pisterajat on viime aikoina ollut alempana kuin joskus, joten pitää toivoo, ettei ne siitä nouse. Oisin niin ilonen siitä E:stä :ss Mutku meni huonosti yyyyh..

Niin muuten painoin tänään taas 54,7 kg, -400g, eli pääsin vihdoin viime perjantain ahmimispainosta eroon! Tää päivä vähän huolettaa, mut viime aikoina ei oo yhtään ees himottanut ruoka, vaikka meillä on ollut kaikkea hyvää! Ei vaan oo tehnyt mieli syödä.

Oon niin helpottunut, et yo-kokeet on vihdoin alkaneet. Se tarkoittaa, et ne on kohta ohi. En vaan oo lukenut mihinkään, mutta en jaksa välittää, haluun vaan ne pois alta.

Uusi blogi, vanhat kujeet.

Hei, vanha blogini muutti siis uuteen osoitteeseen ja uuteen tiliin. Toivottavasti vanhat lukijani löytävät perille. Täällä jatkuu siisaivan samat jupinat, kuin siinä edellisessä. :----) Osoitetta ja tiliä vaihdoin anonyymiyteni säilyttämiseksi jatkossakin. Nyt voin myöskin lähteä aivan puhtaalta pöydältä tähän blogin kirjoittamiseen, sillä edellisessä blogissahan oli jopa kahden vuoden takaisia postauksia, jotka liittyivät aiheeseen enemmän tai vähemmän... Näin on paras.

Tänään olen syönyt vaan pullaa ja kahvia. :----D Pulla kuulostaa aika pahalta, mutta jos oikein arvioin, kalorit on jossain 400 seuduilla. Illalla olis tarkotus vielä syödä mehukeittoa ja vehnäleseitä, jos vaikka saisin vatsan toimimaan :s

Aamupaino oli tänään sama kuin eilen, eli 55,1 kg. Ei siis tiputusta, vaikka söin normaalia vähemmän perjantain ahmimisen takia. Hienoa. Huomiseksi ois paras pudota ees vähän, muuten iskee epätoivo :s

Ja huomenna on äidinkielen esseekoe. Tässä vaan datailen vaikka voisin valmistautua kenties tuohon koitokseen. Tai lukea jotain muita aineita.