Hajosin täysin fysiikan lukuun. Jälkeenpäin ajateltuna en muista ees kunnolla mitä tapahtu, sain kai paniikkikohtauken tai jonkun. Huusin ja itkin ja tärisin, olin ihan mustassa tunnelissa, tuntu ettei elämä enää jatku, että kaikki on ohi, pilalla, mikään ei voi enää koskaan onnistua. Sitten nukahdin, nukuin jotain kolme tuntia ja heräsin illalla rauhottuneempana ja päätä särki ihan kauheesti. Meinasin oksentaa. Ihan kauhee olo.
Fysiikka meni miten meni. Aamulla olin rauhallinen kuin zen. Enää ei jaksa kiinnostaa.
Tänäänkin oon syönyt jo vaikka mitä, kaikki on kirjattu ruokapäiväkirjaan, mut kaloreita ei oo laskettu. En uskalla.En välitä. Ei kiinnosta. Ihan sama. Paino oli tänään 55,6 kg aamulla ja äsken sama (vatsani toimii jeeee).
En tiiä, en jaksa miettii mitään. Tahtoisin vaan nukkuapäivät läpeensä ja olla iloinen pikkuasioista enkä suunnitella tulevaa.
Ja HUPS, tajusin just, että Bloggerissa on tollanen vie/tuo blogi -toiminto. Eli olisin voinut siirtää sen edellisen blogin eli tän edeltäjän tähän toiseen tiliin. Mut mistä minä sen olisin voinut tietää :--------------D Vitun tekniikan ihmelapsi.
3 kommenttia:
Hei, iski vaan silmään kun kirjoitit et sun tekee mielei syyä aina päiväunilt heräämisne jälkeen, ni mul on ihan sama, en tykkää nukkuu päiväl ku mun keho automaattisesti aina herättyään haluaa ruokaa!
Ja päivän lempihetki on se kun aurinko paistaa aamulla samalla kun syön aamupalaa <3
Ah, en oo siis ainoa :s Se on oikeest niin kumma, et heti kun unilta herää, kävelee aivottoman zombin lailla jääkaapille, en tajuu mikä siin :s
Jep, säikähdin ihan hirveesti ku yhtäkkii se vetiki sillee rahisevasti henkee, hyihyi :D
Ja en usko et todellakaan ansaitsisit samaa kohtaloa, oot pudottanu jo 5 kiloa ja se on hienoa! :)
Ps aloin lukemaan.
Lähetä kommentti